Kiire ei liene monellekaan vieras käsite. Monista olisi hienoa, jos pystyisi lukemaan enemmän, mutta työn, harrastuksien ja perheen välillä sinkoillessa kirjoille ei juurikaan jää aikaa. Tähän tuo ratkaisun vanha keksintö, joka on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Äänikirjojen avulla pystyt nauttimaan runsaasti hyvää kirjallisuutta siinä samalla, kun kuorit perunoita, ajat töistä kotiin, rehkit salilla tai teet neuletöitä. Netin aikakaudella äänikirjojen saatavuus on erinomainen.

Missä muodossa kirjan hankit

Siinä missä paperikirjaa voi käyttää hyvin rajallisella määrällä erilaisia tapoja (sen voi lukea, laittaa keikkuvan huonekalun alle tai polttaa kylmänä talviyönä), äänikirjassa on aloitettava siitä, millä laitteella aiot kirjaasi kuunnella.

Vanhin äänikirjaformaatti lienee c-kasetti ja sen sisarustuote avokelanauhuriin tarkoitettu kela. Näitä käytettiin esimerkiksi kieltenopetuksessa vielä aivan viime aikoina. Vaikka voisi kuvitella, ettei c-kasetteja enää juuri käytettäisi, löytyy näitäkin vielä netin kirjakaupoista. Jos talossa on toimiva kasettisoitin, on äänikirja siitä kiitollinen kuunneltava, etteivät pienet heitot äänenlaadussa tuhoa kuuntelunautintoa.

Seuraavaa sukupolvea edustavat CD-levyt. Äänikirjoja on runsaasti saatavilla levyillä ja niistä uudenaikaisimmat sisältävät myös valmiiksi tehdyt MP3-versiot. Nämä on helppo kopioida suoraan muistitikulle tai soittimen muistiin ja aloittaa kuuntelu. Myös CD-levyjen saatavuus on heikkenemään päin kirjojen toimittajien siirtyessä enenevissä määrin sähköisiin formaatteihin.

Äänikirjoja voi tietenkin hankkia myös suoraan sähköisessä muodossa. Kannattaa kuitenkin tarkistaa ennen hankintaa, että soittimesi toistaa tiedostomuotoa, jota kauppias käyttää. MP3 ei tuota ongelmia juuri millekään nykyaikaiselle soittimelle, mutta kauppiaiden omat tiedostot saattavat vaatia konversion, jonka tekeminen ei onnistu muilta kuin niiltä, jotka tuntevat IT-tekniikan erinomaisesti. Esimerkiksi Stack Overflow tarjoaa hyviä ohjeita siihen, mistä saa parhaat ilmaiset ohjelmistot ja demoversiot.

Mitä kieltä saisi olla

Seuraava kysymys on kieli. Jos kuulut siihen kansanosaan, joka pystyy kuuntelemaan englanninkielistä kirjallisuutta, käytössäsi on valtava valikoima. Varsinaisten kirjojen lisäksi tarjoaa esimerkiksi BBC Radio 4 korkeatasoista radioteatteria. Ero äänikirjan ja radioteatterin esityksen välillä on se, että äänikirjassa yksittäinen lukija lukee läpi kirjan tekstin sellaisena, kuin se on kirjoitettu. Radioteatterin esityksessä näyttelijöitä on useampia ja jos ei kertojan ääntä käytetä, huomattava määrä kuvailevaa tekstiä on joko jätetty pois tai siirretty henkilöhahmojen repliikkeihin. Jos siis haluat nauttia kaikki kirjailijan teokseensa piilottamat pienet yllätykset, pitäydy nimenomaan äänikirjoissa, joissa lukijoita on yksi ja kuvaustekstissä on mielellään mainittuna sana unabridged, joka kertoo, että teos esitetään kokonaisuudessaan.

Suomeksi puhuttua kirjallisuutta on perinteisesti pidetty lähinnä sokeille tarkoitettuna lisäpalveluna, mutta viime vuosina nimekkeiden saatavuus on parantunut selvästi ja tarjolla on jo monenlaista teosta jännäristä romantiikkaan ja uusiin suomalaisiin kirjailijoihin. Lisäksi suomenkielisenä on saatavana Radioteatterin äänitteitä eri vuosikymmeniltä. Esimerkiksi klassikkokuunnelmasarjasta Knalli ja sateenvarjo tai Douglas Adamsin kirjaan perustuvasta Linnunradan käsikirja liftareille -sarjasta löytyy Radioteatterin äänitteet. Suomeksi luettu Nalle Puh vapauttaa iltasadun lukijan kuuntelemaan itsekin, kun herkulliset esitykset nostavat kirjan aivan uudelle tasolle.

Varsinainen esitys

Radioteatteriesitykset ovat erinomaista kuunneltavaa esimerkiksi sukkaa neuloessa, mutta autossa matkalla Sipoosta Ouluun niistä ei välttämättä saa aina kovin hyvin selvää. Tämä johtuu siitä, että monet näyttelijät eläytyvät rooliinsa siinä määrin vahvasti, että he laskevat ääntään jännittävissä paikoissa ja huutavat kun siihen on aihetta. Äänitarkkailijan on käytännössä mahdotonta pitää äänen tasoa niin vakaana, että kuiskauksetkin kuuluisivat ilman, että huuto-osuudella ääni puuroutuisi.

Normaalit äänikirjat puolestaan vaihtelevat kuunneltavuudessaan sen mukaan, kuka tekstin lukee. Esimerkiksi Lars Svedbergin lukema Sysimetsä on erinomaista matkakuunneltavaa, joka on selkeästi artikuloitu ja rytmitetty. Kun teoksen kirjoittanut Colin Meloy lukee kirjansa, siitä on selkeästi vaikeampi nauttia automatkalla. Toisaalta sitten kun Neil Gaiman lukee kirjoittamiaan teoksia, on niitä erittäin miellyttävä kuunnella, sillä hänen äänensä toimii hyvin myös taustamelussa. Kaikki kirjailijat eivät kuitenkaan ole synnynnäisiä ääninäyttelijöitä ja kannattaakin laittaa rahansa likoon ammattinäyttelijän puolesta. Näin äänikirjoista saa parhaat puolet esiin!